Alkuvuodesta 2018 havahduin siihen, että edellisenä vuonna – siis vuonna 2017 – olin lukenut omalla mittapuullani ennätyksellisen vähän. Vuosi oli kieltämättä ollut kiireinen ja työntäyteinen, joten en halunnut syyllistää itseäni havainnosta sen enempää. Päätin kuitenkin, että trendi ei saisi olla jatkuva: vuonna 2018 lukisin enemmän.
No, mitä vuodesta sitten jäi käteen? Tähän julkaisuun olen koonnut joitakin vuoden 2018 aikana lukemiani, jotka tekivät vaikutuksen tai jäivät erityisesti mieleen. Tarkoituksenani ei ole listata pelkästään viime vuonna ilmestyineitä julkaisuja vaan ylipäätään kaikenlaisia kirjoja, jotka itse koin merkityksellisiksi viime vuoden aikana.
Elena Ferrante: Napoli-sarja
Kukaan kanssani kirjallisuudesta keskustellut ei varmaan halua enää kuullakaan koko Ferrantesta, sen verran tehokkaasti olen Napoli-sarjan ilosanomaa ympärilleni levittänyt. Lilan ja Elenan tarinasta on tullut melkoinen ilmiö, enkä ihmettele yhtään, miksi. Kirjasarja onnistuu johdattamaan lukijan maailmaansa niin täydellisesti, että jälkikäteen tuntuu kuin olisi itsekin käynyt käyskentelmässä kirjan miljöönä toimivan köyhän korttelin kujilla. Alkuvuosi oli minulle kaikkiaan aika raskasta aikaa, mutta Erja Manton lukemat äänikirjat onnistuivat pelastamaan monta harmaata päivää.
Siltä varalta, että Ferrante ei vielä ole jollekin tuttu: neliosainen Napoli-sarja kuvaa kahden tytön monimutkaista ystävyyssuhdetta ja kasvua lapsista aikuisiksi ja lopulta vanhuksiksi. Toisaalta sarja kuvaa kiinnostavalla tavalla myös Italiaa eri vuosikymmeninä: ensimmäinen osa sijoittuu 1950-luvulle, mutta myöhemmissä osissa käsitellään esimerkiksi 1970-luvun poliittista kuohuntaa sekä 1980- ja 1990-luvuilla tapahtunutta teknologista kehitystä.
Liv Strömqvistin sarjakuvat
Luin viime vuoden aikana ruotsalaiselta Liv Strömqvistiltä kolme sarjakuvakirjaa: Kielletyn hedelmän, Nousun & tuhon ja Prinssi Charlesin tunteen. Teoksista jokainen onnistuu olemaan samaan aikaan sekä informatiivinen, hauska että tavattoman oivaltava. Nousun & tuhon teemoja ovat kapitalismi, yhteiskuntaluokat ja eriarvoisuus. Kielletty hedelmä taas kertoo naisten sukupuolielimistä ja kulloistenkin yhteiskuntien mutkikkaasta suhteesta niihin. Prinssi Charlesin tunne ruotii rakkautta ja parisuhteita. Jokaisessa kirjassa Strömqvist tarjoilee lukijalle koko joukon oivalluksia mitä tulee länsimaisessa yhteiskunnassa vallitseviin – usein lähempänä tarkasteltuna varsin kummallisiin, koomisiin tai jopa vahingollisiin – normeihin
Panu Pihkala: Päin helvettiä? – Ympäristöahdistus ja toivo
Etenkin kun olin juuri vastikään lukenut Naomi Kleinin hengästyttävän Tämä muuttaa kaiken – kapitalismi vs. ilmasto -teoksen, Päin helvettiä? tuntui nimestään huolimatta hyvin lohdulliselta luettavalta. Parhaimmillaan kirjan lukeminen sai aikaan samankaltaisen fiiliksen kuin olisi käynyt purkamassa huoliaan ystävälle teekupposen äärellä. Pihkala paitsi tarkastelee tunteita, joita ympäristöahdistus ihmisissä voi herättää, myös pohtii, miten tunteet voisi kanavoida paremman maailman rakentamiseen. Kirja auttaa ymmärtämään sekä omia että kanssaihmisten toisinaan kummallisilta tuntuvia käyttäytymismalleja. Olisin toisaalta toivonut kirjailijan huomioivan paremmin sen, ettei ilmastonmuutos ole vain yksilötason ongelma, vaan se kytkeytyy vahvasti yhteen monien muiden yhteiskunnallisten epäkohtien kanssa – eikä sitä näin ollen myöskään voi ratkaista ottamatta samalla kantaa myös moniin muihin globaaleihin ongelmiin.
Neil deGrasse Tyson: Tähtitiedettä kiireisille
Vaikka sellaiset asiat kuin astronomia tai fysiikka ovat minusta hirvittävän kiinnostavia, en valitettavasti tajua niistä yhtään mitään. Siksi on mukavaa, että on olemassa sellaisia ihmisiä kuin Neil de Grasse Tyson, jotka edistävät tahoillaan tieteen yleistajuistamista. Alle 200-sivuinen Tähtitiedettä kiireisille on yllättävän mukaansatempaava teos käsitelläkseen niin monimutkaisia asioita. Välillä on pakko jäädä ihastelemaan lauseita, jotka kuulostavat sellaisinaan jonkinlaiselta kosmiselta, kokeelliselta runoudelta.
Narratiivistelmiä 