Kirjailija: Selja Anhava
Julkaistu: 2017
Kustannusyhtiö: Gummerus
Sivumäärä: 231

Selja Anhavan Ennen kuin mieheni katoaa –teoksen keskiössä on erään ihmisen sukupuolenkorjausprosessi miehestä naiseksi. Prosessia ei kuitenkaan seurata transihmisen itsensä näkökulmasta, vaan pääosassa ovat tunteet, ajatukset ja suru, joita muutos vaimossa aiheuttaa. Kuten kirjailija esimerkiksi tässä Hesarin artikkelissa avoimesti kertoo, teos on vahvasti omaelämäkerrallinen. Kirjan kohtaukset pohjaavat osin teksteihin, joita kirjailija itse merkitsi päiväkirjaansa saadessaan tietää aviomiehensä transsukupuolisuudesta.

Aluksi sanottakoon, että omaelämäkerrallisuus tuotti minulle erityisiä haasteita teoksen käsittelyn ja kritisoinnin suhteen. Kun luin kirjaa, en ollut tietoinen siitä, että tarina pohjautuu oikeisiin henkilöihin ja tapahtumiin. Lukiessani suunnittelinkin kirjoittavani siitä, kuinka epäuskottavina ja vaikeasti samaistuttavina kertojan ajatukset minulle näyttäytyivät, kuinka vieraana koin teoksen tarjoileman essentialistisen sukupuolikäsityksen. Kun sitten sain tietää, ettei teos olekaan puhdasta fiktiota, en enää ollut lainkaan varma siitä, millä tavoin voisin tai haluaisin kirjaa käsitellä kuulostamatta kenenkään näkökulmasta loukkaavalta. Katson kuitenkin, että lukijana minulla on oikeus tarkastella teosta kaunokirjallisena kokonaisuutena, koska sellaisena olen sen lukenut. Joten yritetään.

Teoksen kieli on runollista, herkkää, hienovaraista (ehkäpä jopa liiallisissa määrin, ajattelin lukiessani) mutta lukemieni arvostelujen perusteella monet muut lukijat ovat olleet yksinomaan vaikuttuneita. Lauseet maalailevat hennolla tavalla esiin yksityiskohtia, pieniä hetkiä, ristiriitaisia tunteita. Varsinaisen päätarinan lisäksi rinnalla kuljetetaan kertomusta Kristoffer Kolumbuksesta, joka purjehti Amerikkaan ja kuvitteli löytäneensä Intian. Kolumbuksen löytöretki toimii kiinnostavana metaforana kertojan elämäntilanteelle ja aviomiehen menettämistä seuranneelle kriisille. Erityisesti kartoilla on merkittävä rooli kertojan ahdingon ja epävarmuuden kuvaajana. Lukiessani en voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, että vaikka romaanissa vilahtelee ystäviä, sukulaisia ja tuttavia, kertojan puolisoa lukuun ottamatta ketään ei mainita nimeltä. Kohtaamiset muiden ihmisten kanssa pelkistyvät vain kiusallisiksi, teennäisiksi häivähdyksiksi, jotka korostavat entisestään kertojan yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä omien tunnekuohujensa keskellä. Kukaan ei ymmärrä, kukaan ei osaa auttaa tai lohduttaa.

Kertoja tiedostaa, että korjausprosessi on hänen aviomiehelleen hyväksi, mutta ei pysty yhtymään kumppaninsa onneen. Ulkoinen muutos miehestä naiseksi näyttäytyy päähenkilölle perustavanlaatuisena tragediana: hänen miehensä on kadonnut ja tilalle on tullut vieras ihminen, vieras nainen. Kertoja yrittää epätoivoisesti kiinnittyä niihin yhä väheneviin miehuuden rippeisiin, joita hänen kumppanissaan vielä on jäljellä ja suhtautuu karsaasti kaikkiin muutoksiin, jotka liittävät hänen entisen aviomiehensä selvemmin osaksi naissukupuolta. Jako miehiin ja naisiin on yksiselitteinen, jopa lopullinen: on miesten asioita, naisten asioita, naisten vartaloita, miesten vartaloita, naisten vaatteita, miesten vaatteita ja niin edelleen.

Pystyin lukiessani samaistumaan aviomiestään kaipaavaan vaimoon, joka suree parisuhteensa päättymistä ja yhteisen elämän murenemista. Sen sijaan minun oli kovin vaikeaa käsittää, miksi nimenomaan sukupuoleen liittyvistä tunnusmerkeistä luopuminen aiheutti kertojalle niin suurta tuskaa. En halua tuomita kirjailijan kuvaamia tunteita vääränlaisiksi tai väittää, ettei sukupuolella olisi mitään merkitystä. En siitä huolimatta ymmärrä ajatusmaailmaa, jossa ihmisen identiteetti ja syvin olemus on yhtä kuin ihmisen ulkoinen sukupuoli. Elän itsekin parisuhteessa transsukupuolisen ihmisen kanssa, mutta minulle tieto kumppanin transsukupuolisuudesta ei aiheuttanut samanlaista kriisiä kuin Anhavalle, enkä voisi kuvitella päättäväni parisuhdetta puolisoni sukupuoli-identiteetin takia. Anhavan täysin omastani poikkeava sukupuolikäsitys teki teoksesta toisaalta mielenkiintoista luettavaa: oli jännittävää sukeltaa ajatuksiin ja tunteisiin, jotka poikkeavat niin kovasti omistani.

Toivoisin kovasti, että transsukupuolisuus (samoin kuin esimerkiksi muunsukupuolisuus) näkyisi kaunokirjallisuuden kentällä enemmänkin. Mieluiten vieläpä esitettynä ihan tavallisena ja hyväksyttävänä asiana ainaisen ongelmanäkökulman sijaan.