Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti

Kirjailija: Patrik Svensson
Julkaistu: 2020
Kustannusyhtiö: Tammi
Sivumäärä: 272

Patrik Svenssonin kerronnallinen tietokirja Ankeriaan testamentti osoittaa, että tärkeintä onnistuneessa lukuelämyksessä ei lopultakaan ole aihe, vaan kerronta. Voisi kuvitella, että olisi mahdotonta kirjoittaa myynti- ja arvostelumenestykseksi yltävää teosta sellaisesta aiheesta kuin ankerias, mutta jotenkin Patrik Svensson on tässä tehtävässä onnistunut. Kirjastoluokituksessa Ankeriaan testamentti on sijoitettu kohtaan 99.1, eli ”elämäkerrat ja muistelmat”. Mielestäni ei kuitenkaan ole laisinkaan selvää, mihin genreen teos asettuu. Se on yhdistelmä ankeriasta käsittelevää tietokirjaa, lapsuusmuisteloita ja eksistentiaalista pohdintaa. Epäilemättä juuri yhdistelmän yllättävyys on osaltaan syy kirjan menestykseen.

Ennen kirjaan tarttumista tiesin ankeriaasta suunnilleen sen, että se on pitkänomainen kala. Kävi kuitenkin ilmi, että ankerias on lopultakin yllättävän mielenkiintoinen otus. Sen arvoituksellista elämänkaarta ovat vuosisatojen aikana yrittäneet kartoittaa lukuisat tieteentekijät – heidän joukossaan esimerkiksi Aristoteles ja Sigmund Freud. Vielä tänä päivänäkään ankeriaan sielunelämä on kuitenkin osittain hämärän peitossa. Tiedetään esimerkiksi, että ankeriaat vaeltavat kerran elämässään lisääntymään ja kuolemaan nimenomaan Sargassomerelle, mutta tästä huolimatta täysikasvuisia ankeriaita ei ole milloinkaan löydetty Sargassomeren alueelta sen enempää elävänä kuin kuolleenakaan. Lukuisat yritykset tutkia ankeriaita ovat epäonnistuneet niin erikoisilla tavoilla, että vaikuttaa siltä kuin ankeriaat yrittäisivät suorastaan tahallaan sabotoida ihmisten yrityksiä tutkia lajiaan.

Ankerias ei kirjassa kuitenkaan ole vain ankerias, vaan aihe, joka johdattaa kirjailijan pohtimaan laajasti niin lapsuuttaan, perhettään ja sukuaan kuin elämää, uskontoa ja taidettakin. Paljolti tarkastellaan myös ankeriaan kulttuurihistoriallista merkitystä. Lukijana kirjan suurinta antia ovat kuitenkin kohdat, joissa pitäydytään suhteellisen tiukasti todellisissa tapahtumissa ja faktoissa. Toisinaan Svensson kun äityy pohdiskelemaan elämän ja kuoleman suuria kysymyksiä niin mahtipontisella tavalla, että se paikoitellen lipsuu jo hieman korniuden puolelle. Mielestäni kirjasta olisi surutta voinut editoida esimerkiksi sellaiset kohdat, joissa ankeriaan kykyä säilyä hengissä maan pinnalla innostutaan vertaamaan Jeesuksen ylösnousemukseen. Välillä tuntui kuin kirjassa ei olisi kyse pelkästään ankeriaan testamentista, vaan ennen kaikkea kirjailijan omasta testamentista.

Kirjan kolmas suuri teema on ilmastonmuutos. Kuten teoksen loppupuolella todetaan, ilmaston muuttuminen ja ihmisen varomattomuus ovat tehneet ankeriaasta (kuten myös monista muista eläin- ja kasvilajeista) äärimmäisen uhanalaisen. Koska lajin tutkiminen on osoittautunut vaikeaksi, on kuitenkin hankala sanoa, mitkä kaikki tekijät ankeriaiden katoamisen taustalla vaikuttavat. Itse olisin mielelläni lukenut lisää nimenomaan tästä teemasta. Nyt tuntui, että ankeriaan mahdollista häviämistä maapallolta käsiteltiin lopulta melko heppoisesti. Loppufiilis teoksen lukemisen jälkeen asettuu kuitenkin positiivisen puolelle. Suosittelisin kirjaa erityisesti sellaisille henkilöille, jotka ovat tavalla tai toisella kiinnostuneita luonnosta tai biologiasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s