Kirjailija: Marianne Power
Julkaistu: 2019
Kustannusyhtiö: Gummerus
Sivumäärä: 432

Self help -kirjallisuus oli minulle pitkään varsin tuntematon kirjallisuudenlaji, josta en ollut tippaakaan kiinnostunut. Uskoakseni luin elämäni ensimmäisen itseapukirjan vasta viime vuoden alussa, eli ollessani 26-vuotias. Sitten tapahtui jotain, ja yhtäkkiä huomasin ahmivani self helpiä enemmän kuin kehtaan kertoa. Vaihetta kesti aikansa, enkä oikeastaan ole vieläkään kehdannut kertoa siitä kenellekään. En paheksu kenenkään muun self help -harrastusta, mutta jostain syystä olisi tuntunut nololta tulla ulos kaapista oman hetkellisen itseapuvillitykseni kanssa.

Muistan jonkun kehuneen Marianne Powerin teosta Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin – Yhden naisen yritys selvittää, onko self help -oppaista apua elämänmuutokseen hauskaksi lukukokemukseksi, joten kun teos tuli vastaan äänikirjasovelluksessa, päätin tarttua siihen. Ehdoton plussa oli, että äänikirjaversion lukijaksi paljastui kovasti fanittamani Pirjo Heikkilä. Kirjan kirjoittaja Marianne Power on 36-vuotias lontoolainen freelancer-toimittaja ja self help -addikti, jonka elämässä kaikki on periaatteessa hyvin. Siitä huolimatta jotakin tuntuu puuttuvan. Rakkausrintamalla on hiljaista, eikä rahakaan tunnu pysyvän hyppysissä. Kirjaprojektin ideana on, että Power lukee kahdentoista kuukauden aikana yhteensä kaksitoista itseapukirjaa ja yrittää noudattaa jokaisen kirjan oppeja orjallisesti kuukauden ajan. Tarkoituksena on selvittää, voiko kirjojen avulla todella parantaa elämänlaatua.

Kirjan alku povasi kepeää ja viihdyttävää lukukokemusta. Kuten jo unohtamani suosittelija oli luvannut, kirja todella oli hyvin hauska. Hörähtelin tämän tästä ääneen kuunnellessani kuvauksia kirjailijan tempauksista. Tarinan edetessä kävi kuitenkin ilmi, että teos eteni huomattavasti syvällisempiin sfääreihin kuin aluksi olisin odottanut. Lopulta alkoi tuntua, että kirja kertoi oikeastaan ennemminkin Marinnesta itsestään ja tämän pakonomaisesta tarpeesta tavoitella onnellisuutta kuin siitä, voiko self helpin avulla parannella elämäänsä. Tätä ei kuitenkaan pidä käsittää kritiikiksi, sillä ainakin minusta kirjailijan pohdintaa oli mielenkiintoista seurata. Power kun kuvaa sangen rehellisesti ja häpeilemättä itseään, elämäänsä ja kipukohtiaan. Lukija pääsee todistamaan niin elämääsyleileviä onnen hetkiä kuin todellisia aallonpohjiakin.

Kun lukaisin nopeasti muutamia kirja-arvosteluja, vaikutti siltä, että tämä teos on jakanut mielipiteitä. Joidenkin mielestä kirja sisälsi liikaa hörhöilyä, toiset taas olivat tykänneet kovasti. Minä kuulun jälkimmäiseen leiriin. Ainoastaan kirjan loppupuolella alkoi tuntua, että kirjailija olisi voinut hieman tiivistää ilmaisuaan. Iso siivu kirjan lopusta oli omistettu loputtomalle pohdiskelulle siitä, mitä projektista oli jäänyt käteen ja oliko se loppujen lopuksi ollut vaivan arvoinen. Kaikesta huolimatta viihdyin kirjan parissa oikein hyvin ja soisin Powerin mieluust jatkavan kirjailijanuraansa tulevaisuudessakin.